Työmatkakoodaus - harrasteprojektien pelastus

Työmatkakoodaus - harrasteprojektien pelastus

"Jokela? Hetkinen, missäs se sijaitseekaan?" Tämä on tyypillinen kysymys, kun kerron työkavereilleni käyväni töissä hiukan kauempaa. Täytyy kestää iäisyys tulla moisesta perähikiästä Helsinkiin, ja vielä joka arkipäivä! Sepä se, mutta nyt kerronkin, miksi se on hieno asia.


Tiedämme kaikki, että pienemmällä prioriteetilla olevat projektit tuppaavat alkuinnostuksen jälkeen jäämään yhä harvenevien koodauskertojen vuoksi taka-alalle. Kun koodiin ei koske, se alkaa viiletä, ja uudelleen paneutuminen vaatiikin jo lyhkäisen mikrolämmityksen. Tämän vuoksi projekti alkaa yhä kylmetä, ja pian se siirtyykin jääkaappiin, pakastimeen, ja lopuksi ikiroutaan, josta ei lämminsydämisinkään koodari sitä enää sulata.


Ainoa oikea jäänestoaine on usein toistuva, säännöllinen naputtelu. Ja mikä olisikaan tähän prosessiin parempi implementaatio kuin joka arkipäivä kahdesti toistuva työmatkakoodaus!


Palataanpa reilu vuosi taaksepäin. Asuin tuolloin Helsingissä ja kävin töissä Helsingissä. Työmatka oli ajallisesti vain hiukan lyhempi kuin nykyään, mutta muuten toivoton: vaihtoja junasta metroon ja metrosta bussiin. Podcastit olivat ainoa pelastus, mutta ei Sarasvuon monologejakaan jaksa liian montaa kuunnella. Mikä tilanne on nyt susirajan takana asuessani? Kahden minuutin pyöräily asemalle, 37 minuuttia tiukkaa koodia tasaisessa junakyydissä, ja pari minuuttia kävelyä työpaikalle.


Matka menee kuin siivillä: hetkisen naputtelun jälkeen joudun jo harmittelemaan kun juna tulee perille ja kiinnostava koodinpyöritys jää kesken. Mutta ei huolta, seuraava työmatka koittaa pian! Jos juna myöhästelee, kuulen ympäriltäni tuskastuneita huokailuja, mutta itse myhäilen tyytyväisenä, saanhan ehkä featuren valmiiksi sittenkin jo tällä matkalla! Kun saavun varsinaiselle työpaikalleni, aivoni on jo lämmitelty ohjelmointivaihteelle, ja Gitin kolkuttelu voikin alkaa saman tien.


Voisi kuvitella, että junamatkasta tuhraantuu arvokkaita minuutteja kaikenlaiseen virittelyyn matkan alkaessa ja päättyessä. Mitä vielä! Kun tulen junaan, valitsen sen tutun optimaalisen ikkunapaikan, avaan koneen kannen, painan kännykästä hotspotin päälle ikkunalaudalle, ja IDE:ä ei edes tarvitse laittaa tulille - koodi odottaa heti kutsuvana nenäni edessä samassa kohtaa johon viimeksi jäin. Kun juna nytkähtää liikkeelle, on koodiviidakossa jo täysi kuhina päällä. Tasan 37 minuuttia myöhemmin kuuluu naps, kun sorvin kansi kolahtaa kiinni ja kävelen miltei odottamatta junan ovista ulos kohti rämää polkupyörääni.


Kun junassa välillä nostan katseeni kinkkisen bugin alhosta ja vilkaisen ulkomaailmaan, huomaan että kanssamatkustajanikaan tyhjän panttina ole. Lähes kaikilla on kätösissään kiiltävät älypuhelimet, joista luetaan, kuinka fasetuttu on päättänyt tiukan habatreenin ja on nyt suihkunraikkaana, tai kuinka "BB-Kimmon kääpiösnautserin ulkoilutus päättyi yllättävästi - lue lisää". No, toki näilläkin on paikkansa, ja muitakin vaihtoehtoja on. Enkä sano, että kytyiset harrastetunkkaukset olisivat arvokkaampia kuin edellä mainitut, mutta ylipäänsä jokin tavoitteellinen tekeminen saattaa olla kymmentä sekuntia pidemmällä tähtäimellä palkitsevampaa.


Jos työmatkani olisi vaikka vain viisi minuuttia, enkö voisi naputella samat koodit kotona? No, katsopa peiliin ja kysy käsi sydämellä, tulisiko tehtyä joka päivä. Vastaus: Ei. Vaihtoehtoisia askareita tulisi kummasti mieleen pitkä lista. Taitaisi olla aika epätoivoista myös yrittää kertoa puolisolle kotona, että "Koodasin juuri kahdeksan tuntia töissä, ja jatkan vielä tässä kotona puoli tuntia, hoidatko lasta".


Mielestäni eräs työmatkakoodauksen merkittävimmistä hyödyistä on se, kuinka alitajunnan saa valjastettua ongelmanratkaisuun. Kun kohtaat menomatkalla hankalan pähkinän, voit hetken miettimisen jälkeen siirtyä eri tehtävään, ja jättää ongelman ratkomisen alitajunnalle. Voi hyvinkin olla, että paluumatkalla ratkaisu on kirkkaana mielessä, tai viimeistään aamulla, aivojen raksutettua unessa töitä. Tällaisia etuja ei saisi, jos tekemisen ajoittaisi yhdeksi viikottaiseksi köntäksi. Kun lyhyet pätkät toistuvat usein, projektin tilanne ja koodi pysyy hyvin muistissa. Siihen on helppo palata.


Aivan kuin jokikin koostuu pienistä puroista, softakin koostuu koodinpätkistä. Kun päivät, viikot, kuukaudet kuluvat, huomaat yhtäkkiä katselevasi junakoodista kehrättyä, eksoottista softailmentymää. Commit-historia on pitkä kuin Tokmannin ämpärijono ja todistaa pitkäjänteisestä työstä, joka on kertynyt kuin huomaamatta.


Tänä syksynä olen paria poikkeusta lukuunottamatta koodannut joka ikisen työmatkan. Ainakin tähänastiseen työmatkakoodaukseeni olen kovin tyytyväinen; olen saanut edistettyä monia projekteja, pienoisena esimerkkinä eräs Wunderdogin koodauspähkinöistä. Jos koodausideat loppuvat, voin ottaa työn alle jotakin muuta pitkäjänteistä, vaikkapa Dostojevskin tuotannon. Vältynpähän ainakin päämäärättömältä kännykän näperrykseltä, jota jo muuten harrastan aivan riittävästi. Siispä: muuta sinäkin kauemmas!


P.S. Uusin Wunderpähkinä on julkaistu hiljattain! Olisiko sen ratkominen ensimmäinen #työmatkakoodaus sinulle? 

Uusia Rekkuja hakusessa

Uusia Rekkuja hakusessa

Hei, etsimme laumamme vahvistukseksi kehittäjää, joka on ylpeä työnsä jäljestä ja lopputuloksesta.

 

Lupaamme, että Wunderdogilla tulet kehittymään niin ohjelmoijana kuin ihmisenä. Olemme omalla porukalla rakentaneet yrityksellemme kulttuurilupauksen, johon kiteytyy arvomme. Annamme tilaa erilaisille persoonille ja työtavoille sekä kannustamme kokeilemaan asioita rohkeasti ja ennakkoluulottomasti.

Projektit tehdään usein asiakkaan tiloissa, mutta meille ehdottoman tärkeää on yhteenkuuluvuus. Siksi työskentelemme joka perjantai omalla toimistollamme. Jaamme yrityksen tiedot avoimesti koko porukalle ja vastuuta meillä jaetaan kaikille. Mietimme yrityksen kehityssuuntaa koko porukan voimin ja haluamme luoda firmastamme paikan, johon on aina siistiä tulla.

Käytämme Wunderdogilla moderneimpia teknologioita ja kokeilemme ratkaisuissa uusia työkaluja. Tänä vuonna meillä on startannut useampi React ja React Native –projekti ja myyntitykkimme haalivat näitä kokoajan lisää. Funktionaaliset kielet ovat suosiossamme. Yleisimpiä käytettyjä kieliä projekteissa ovat JavaScript, Java, Scala ja Clojure. Projekteja meiltä löytyy isoista kansainvälisistä pelureista kotimaisiin start-uppeihin. Haluamme olla mukana luomassa digitaalisten innovaatioiden avulla parempaa maailmaa. Meillä pääset myös itse vaikuttamaan siihen, missä projekteissa pääset itse parhaiten loistamaan.

Oletko sinä uusi Ihmekoira? Tule juttelemaan kanssamme lisää.

Lähetä CV ja hakemuksesi 31.1.2017 mennessä osoitteeseen [email protected].

Katso myös muut avoimet paikkamme tai lähetä avoin hakemus osoitteeseen [email protected]

 

 

Koodia ja kokista

Koodia ja kokista

Laumallinen Rekkuja otti ilolla vastaan yhdeksäsluokkalaisen Johanneksen tutustumaan softatalossa työskentelyyn. Kahden viikon aikana Johannes opetteli koodaamaan, syömään sushia ja taisi hän myös saada pienen palon devaajan duuniin. Tältä harjoittelu Johanneksesta tuntui: 

“Olen yhdeksäsluokkalainen, tulen Ylä-Malmin peruskoulusta ja olen TET:ssä Wunderdogilla.

Päädyin Wunderdog Oy:lle TET-harjotteluun siten, että menimme koulun kanssa tutustumaan Reaktor -nimiseen firmaan. IT-ala vaikutti kiinnostavalta ja aloin kyselemään TET-paikkoja, ja Wunderilta aukeni harjoittelupaikka.

Kun tulin Wunderin toimistoon TET-haastatteluun, laitoin merkille että toimisto on kotoisan näköinen.  Pistin merkille myös, että ilmapiiri on hyvä, työntekijät ovat ystävällisiä ja tietävät mitä tekevät. Sain kahvia, mikä on aina plussaa.

Ensimmäisenä päivänä minulle esiteltiin toimiston alueet ja tutustuin heidän tekemäänsä ohjelmaan. Sain myös työläppärin kahdeksi viikoksi. Etsin ohjelmasta bugeja ruoka-aikaan asti. Kävimme ruokailemassa alakerrassa olevassa Tamarin -nimisessä ravintolassa, jonka jälkeen opettelin vähän koodausta codecademy sivustolla.

TET-päivinäni olen saanut opetusta Python -ohjelmointikielestä. Olen myös seurannut vierestä työn tekemistä. Olen oppinut myös syömään sushia ja falafelia. Huomasin myös, ettei täällä olla kovin aamuvirkkuja, sillä tulin yhtenä aamuna ensimmäisenä töihin ja laukaisin vahingossa hälytysjärjestelmän.

Koodarin, eli ohjelmoijan työ on erilaisempaa kuin luulin. Tämä työ on rentoa ja lähes päivittäin pääsee oppimaan uutta.  Luulisin, että jos koodariksi haluaa, pitää oppia suorittamaan pulmia ja olla kiinnostusta työtä kohtaan. Tekisin mielelläni isona tämänlaista työtä.

Täällä Wunderilla on ollut erittäin mukavaa ja syötävääkin löytyy, paras limppari oli ehkä kokis. Mukavinta on se, että työntekijät ovat huumorintajuisia ja heittävät hyvää läppää.

Suosittelen IT-alaa Wunderilta saadun kokemuksen mukaan.”

Johannes

Lääkärihinta.fi kehityksen uusia tuulia – yhteistyö Wunderdogin kanssa!

Lääkärihinta.fi kehityksen uusia tuulia – yhteistyö Wunderdogin kanssa!

Vieraskynällä kirjoittaa Taru Vainikainen, Lääkärihinta.fi perustaja ja Head of Product Development.

 

Aloitimme Lääkärihinta.fi:ssä reilu kuukausi sitten yhteistyön kooditalo Wunderdogin kanssa. Yhteistyö on meille iso asia ja kehityksen näkökulmasta se on huima harppaus eteenpäin. Yhteistyön alettua siirsimme tuotekehityksemme Ruskeasuon 30 neliön luukusta Kamppiin Wunderdogin tiloihin.

 
  Toimistonäkymät Kampin Autotalon 8:nnesta kerroksesta ovat upeat.

 

Toimistonäkymät Kampin Autotalon 8:nnesta kerroksesta ovat upeat.

 

Wunderdogin myötä kehityksemme on alkanut muotoutua ammattimaisemmaksi. Olemme aiemminkin tehneet parhaamme ammattimaisen sovelluskehityksen saavuttamiseksi, mutta meillä on ollut paljon haasteita koodausvoimien yhteensovittamisessa. Olemme käyttäneet mm. freelancer-koodareita, jotka työskentelevät eri paikoista eri aikaan päivästä. Meillä on ollut kehitystiimi, mutta ajan ja paikan yhteensovittamishaasteiden vuoksi tiimimme ei ole päässyt tiimiytymään ja kommunikaatiossa on ollut haasteita.

 

Itse näen, että tiimillä ja sen työtavoilla on sovelluskehityksessä suuri merkitys. Ensisijaisen tärkeänä pidän sitä, että tiimi tuntee olevansa tiimi. Tiimillä pitää niin sanotusti olla hyvä meininki joka päivä. Heti vahvana kakkosena tulevat työtavat ja prosessi, jota sovelluskehityksessä noudatetaan. Nämä tulevat kakkosena siksi, että näihin on helpompi vaikuttaa kuin ykköseen. Onnistunut ykkönen myös takaa, että tiimi on motivoitunut ja alkaa itse kehittää itseään ja prosessiaan.

 

Minun työkentäkseni startupissamme on muodostunut kehityksemme vetäminen. Sen lisäksi, että käteni ovat tällä hetkellä täynnä duunia nopeutuneen kehitystahdin vuoksi, teen myös parhaani, että kehitystiimimme toimii ja että löydämme meille parhaan kehitysprosessin. Yhteistyön alettua valitsin menetelmäksemme ketterän tyylin, joka poimii hyviä piirteitä Kanbanista ja Scrumista. Ajatuksenani oli, että en halua orjallisesti takertua tiettyyn menetelmään, vaan haluan tunnistaa juuri tämän tiimin ja projektin tarpeet ja muodostaa prosessin, joka istuu niihin parhaiten.

 

Sovelluskehityksessä hauskaa on se, että paras prosessi löytyy ajan kanssa jatkuvan kehityksen myötä. Tämän vuoksi tein alkuprosessistamme hyvin kevyen ja olen ollut herkkä muutoksille. Kun aloittaa kevyellä prosessilla, niin tarpeet tunnistaa helposti huomatessaan, että jokin asia kaipaa lisää huomiota tai toimintatavan. Kuukaudessa meille on tullut jo paljon uusia käytäntöjä alkutilanteeseen nähden.

 

Mitä sitten olemme saaneet reilussa kuukaudessa aikaan?

 

Toimme palveluumme julkiset terveysasemat sekä teimme ensimmäisenä Suomessa työkalun terveysasemien jonotusaikojen vertailuun. 

Kartta mahdollistaa toimipisteiden sijainnin ja hintaerojen paremman havainnollistamisen. 

Jokaisella palvelun toimipisteellämme on nyt oma sivu, josta voi tarkastella toimipisteen tarkempia tietoja.

Edellä mainittujen lisäksi olemme tehneet teknisiä parannuksia. Koodimme on saanut paljon refaktorointia ja sille on kirjoitettu ensimmäiset testit. Olen enemmän kuin tyytyväinen rekuiksi itseään kutsuviin Wunderdog-kavereihin! He ovat todella ammattitaitoisia ja heidän kanssaan on ilo tehdä töitä.

 

Taru kirjoittaa myös omaa blogia Tarumaista.